Lue
tapahtumat
alueittain
täältä


Mikä yhdistys?
Ajankohtaista
Arkisto
Yhteystiedot
Toiminta
Artikkeleita
Kokemuksia
Linkkejä
Jäsenhakemus
Evakkovaellus
Tallenna
Tunnemuistot
Tapahtumat
Keski-Suomi
Helsingin seutu
Mikkeli
Pirkanmaa

Lappeenrannan
seutu

Etusivulle

The Society for Children Displaced by War

 

Hyvä Evakkolapset Ry:n jäsen!

Taas valot jouluiset loistaa
läpi hämärän tummuvan illan.
Kevyt henkäys luoksenne silloin
taas rakentaa lempeän sillan…

Uskomattoman nopeasti olemme taas päässeet joulun odotuksen läheisyyteen
ja todella monet joulun valot valaisevat hämärtyvää maisemaa.
Evakkolasten hallitus haluaa tervehtiä Teitä kaikkia yhdistyksen jäseniä
ja KIITTÄÄ kuluneen vuoden yhteisistä kokemuksista.
Toivottavasti vuosi 2012 jatkaa yhteistä sekä muistojen että tapahtumien ketjua
niin että voimme rikastua toinen toisistamme sekä vahvistaa nuoren polven evakkolapsia
heidän kysymyksiensä ja elämän tilanteidensa "tuoksinassa".

Kuluneena vuonna on eletty monia iloisia tapaamisia ja vaikuttavia kohtaamisia:
- Evakkolasten päivä ja evakkovaellus Mikkelissä Suomen Nuoriso-Opistolla;
Iso KIITOS Mikkeliin sekä evakkolapsille että opiston opiskelijoille ja opettajille.
- Paikalliset kokoontumiset ovat jatkuneet.
- Evakkolasten hengelliset päivät on järjestetty Vivamossa; Kiitos Helsingin Hengellisen päiväpiirin.
- Rauhan seminaari "Sodan jaloista" vietetty Uudessakaupungissa.
Tilaisuuksissa on saanut kuulla ja esille on tuotu omakohtaisia vahvuuksia, elämän uskoa ja voimavaroja, joita vanhemmiltaan on oppinut evakkolapsena.
Tunnemuistojen, kipeidenkin avaaminen ja kerääminen on laajasti nähty tämän päivän
mediassa, monissa kirjoituksissa ja kokoontumisissa.
Nämä ihmistä ja elämää kannattelevat tunnemuistot ovat kääntyneet voimavaraksi ja meidän yhteiseksi pääomaksemme.
Olemme perinnöksi ne saaneet ja niitä meidän on viljeltävä ja kunnioitettava, yhteistyössä toisten Sodan Lasten, järjestöjen kanssa.
Tuleva vuosi on merkityksellinen yhdistyksen täyttäessä 10 vuotta.
Tapahtumia on jo kirjattu:
- Vuosikokous 3.3.2012 Kulttuurikeskus Äijälässä, Kangasalla
- Evakkolasten päivät ja yhdistyksen 10-vuotisjuhla Helsingissä,
Karjalantalolla 6.-7. lokakuuta 2012
- Evakkovaellus Somerolla heinäkuussa, sunnuntaina 8.7.2012
- Evakkolasten Hengelliset päivät Vivamossa viikolla 47
- Evakkolasten Karjalan matka 4.-7.6. 2012.
Kesäkuun alussa evakkolapsilla on tilaisuus matkustaa sukujuurilleen. Matkalla käydään Viipurissa, Käkisalmessa, Sortavalassa ja vanhassa Valamossa. Muut kotiseutukäynnit järjestetään aikataulun ja matkalaisten tarpeiden mukaan.
Oppaaksi on lupautunut entinen ja nykyinen Karjalantuntija Kyösti Toivonen. Mukaan pääsee 45 ensiksi ilmoittautunutta. Hotellitasoinen majoitus kahdenhengen huoneissa sisältää aamiaisen ja päivällä tarjottavan välipalan. Matkan hinta on n. 430 € ja täsmentyy helmikuun kuluessa. Lähempiä tietoja antaa hallituksen jäsen Raimo Vanninen 044 5746790 / raimo.vanninen@kolumbus.fi

Yhdistys ja sen hallitus on saanut vastuullisen tehtävän olla toiminnallaan rikastuttamassa tämän päivän ihmisten arkea tekemällä näkyväksi sen henkisen pääoman jota evakkouden kokemus on antanut.

Oikein Hyvää Siunauksellista Joulunaikaa Teille kaikille!
Toivottaa Evakkolapset ry hallitus

PS: HUOMIO,
Jokela Pirjo, Turunen Kyösti, Soini Pirjo Meiltä puuttuu Postiosoitteet !

________________________________________________


Evakkolasten hengellisen päivän osanottajia.

_____________________________________________
Laatokalta Ruotsiin ja Heinävedelle


Laatokan Karjasta ensin evakkoon, sitten Ruotsiin sotalapseksi ja takaisin Suomeen, juuri kun uudet vanhemmat ja uusi koti oli tullut omaksi. Näin kulkee Aili-Kaarinan tarina, joka on julkaistu ruotsinkielisenä.

Liisa Holopaisen kirja "Aili-Kaarina och fosterlandet", Aili-Kaarina ja isänmaa on tositarina, vaikka kirjoittajan ja kirjan päähenkilön nimi ei olekaan sama. Kirja keroo erityisesti sotalapsen tarinan, mutta muistuttaa myös evakkojen kovista kokemuksista. Lue Anne Kuorsalon artikkeli kokonaan tästä
_________________________

Karjalaiset eivät alistuneet syrjittäviksi

Karjalaiset eivät alistuneet syrjittäviksi, koska hyvän itsetuntonsa ansiosta tiesivät olevansa samanvertaisia valtaväestön kanssa. Näin linjasi opetusneuvos Raimo Jenu Evakkolasten päivässä, jonka järjesti Mikkelissä Jenun johtama Suomen Nuoriso-opisto.

Jenu puhui Evakkolasten päivässä sununtaina 11.9. 2011 karjalaisen identiteetin syntymisestä. Hän totesi, ettei evakkoina tulleita aikuisia karjalaisia pystytty laajemmin syrjimään. Samalla hän viittasi siihen, mitä olisi tapahtunut, jos yhteiskunnan harteille olisi jäänyt 427 000 identiteetiltään rikkinäistä karjalaista.

Jenu havainnollisti karjalaisten sopeutumista käsitteellä kotiseutuidentiteetti. Se syntyy ihmisten samaistuessa yleensä alueen mukaan. Karjalaiset joutuivat sotien seurauksena elämään tilanteessa, jossa heiltä puuttui alueellinen juurtuminen. Tällaisessa asetelmassa voi syntyä kielteinen käsitys asumisalueen perinteisistä asukkaista.

Jenu otti esimerkin oman Salmista evakkotielle lähteneen ortodoksisen perheensä vaiheista. Hän oli puolivuotias, kun asetuttiin Nilsiään. "Oli erittäin vaikea samaistua keskelle körttiläistä savolaisaluetta. Se ei ollut kenenkään vika. Olosuhteet vain olivat, mitkä olivat."

Sopeutuminen tapahtui Jenun tulkinnan mukaan niin, että keinoksi otettiin korvaavuus. Kun karjalaisilla ei ollut enää aluetta, johon olisi haluttu samaistua, korvattiin alueen puuttuminen niin, että pidettiin yllä karjalaisia perinteitä ja haluttiin leimaantua karjalaisiksi. Vaikka Karjala ei maantieteellisenä alueena ollut enää saavutettavissa, se syntyi muilla keinoin.

Jenu paljasti ymmärtäneensä näillä tavoilla syntyneen kotiseutuidentiteetin merkityksen, kun osallistui nuorena poikana ensimmäisen kerran piirakantekokilpailuihin.

Jenu selvitti yleisemminkin erilaisten vähemmistöjen selviytymiskeinoja. Yksi on sulautuminen enemmistöön, jolloin juuret kielletään tai salataan. Karjalaiset eivät näin tehneet eivätkä he liioin eristäytyneet, jolloin sulkeudutaan omaan kulttuuriin ja torjutaan valtakulttuuri. Äärimuodossa tällaisessa separaatiossa ei edes opetella valtakulttuurin kieltä ja sen arvoja halveksitaan.

Kolmas tapa on marginalisoituminen, jossa menetetään kosketus omaan kulttuuriin, mutta ei saada kosketusta uuteenkaan. Joudutaan psykologisesti ja sosiaalisesti kahden maan väliin.

Integraatiossa alkuperäinen identiteetti säilyy, vaikka sopeudutaan uuteen valtakulttuuriin. Karjalaiset eivät Jenun mukaan hävenneet tai kieltäneet karjalaisuuttaan mutta halusivat myös sopeutua valtakulttuuriin. Se tapahtui niin, että karjalaiset sopeutuivat kahden kulttuuriin vaikutuspiiriin. Eri elämäntilanteen mukaan sitouduttiin niin karjalaisuuteen, yleiskulttuuriin kuin molempiinkin. Näin karjalaiset rakensivat identiteettiään siten, että mukauduttiin valtakulttuuriin menettämättä karjalaista identiteettiä.

"Jos emme ole riittävän vahvoja ihmisinä, meistä on vaikea tehdä vahvoja. Karjalaiset ovat hyvän identiteetin omaavia vahvoja persoonia, jotka ovat antaneet vahvan panoksen yhteiskunnan rakentamiseen", kokosi Jenu johtopäätökset karjalaisten sopeutumisesta.

Evakkolasten päivän avasi prikaatinkenraali evp Lauri Kiianlinna, joka totesi, ettei sotaa olisi voitu välttää muuten kuin liittymällä Neuvostoliittoon. Kiianlinna viittasi Stalinin sanoihin siirtää Suomen väestö ja siihen, kuinka puolalaiset upseerit tapettiin Katynissä, kun siellä valmistauduttiin suomalaisten pidätyksiin

"Suomea olisivat uhanneet yhtä kovat siirrot ja kyyditykset kuin Viroa, mutta evakkomatkat tehtiin toiseen suuntaan läntiseen Suomeen", totesi Kiianlinna.

Kärsimyksillä ei pidä kilpailla

Mikkelin evakkolasten ryhmän vetäjä Liisa Viren muisteli, miten oma äiti käänsi karjalaisiin kohdistetut syytökset vitsailuksi ja isä puolestaan alkoi sairastaa. Muutenkin vanhemmat kävivät sodan jälkeen kaukaisiksi.

"Evakkolapset imivät kaiken itseensä. Tunteet piilotettiin syvälle sisinpään. Ne pulpahtavat esiin aikuisena. En puhu vain evakkolapsista vaan kaikista, jotka lapsena joutuvat kokemaan kauheuksia."

Liisa Viren kertoi siitäkin, miten evakkolapset joutuivat naurunalaisiksi, koska olivat erilaisia. Häpeän tunnetta seurasi pelko ja viha, alettiin välttää tilanteita, joissa voisi joutua häpeän alaiseksi. Liisa itse muuttui vilkkaasta lapsesta ujoksi ja hiljaiseksi.

Liisa Viren harmitteli sitä, miten nykyisin osa sodan lapsena kokeneista suorastaan kilpailee sillä, kuka kärsi eniten. Kilpailun ja toisen komuksen sijasta, pitäisi kunnioittaa, vahvistaa ja rohkaista toinen toistaan. Lue lisää tästä

Mikkelin ammattikorkeakoulun lehtori Jaakko Pitkänen puhui Karjalan musiikkielämästä ja evakkouden vaikutuksista musiikkiin, mutta sivusi samalla myös karjalaista identiteettiä, johon musiikki kiinteästi liitetään.

Pitkänen mainitsi esimerkkeinä Karjalan musiikkielämästä mm. Sortavalan laulujuhlat, jotka keräsivät aikoinaan viiden tuhannen asukkaan kaupunkiin 25 000 osanottajaa.

Musiikin sävy muuttui evakkotaipaleen myötä mollivoittoiseen suuntaan, mutta katkeruus ja viha eivät Pitkäsen mukaan tule esille sodanjälkeisissä evakkolauluissa.

Pitkäsen suku on Sortavalasta ja hän totesi karjalaisilla olevan kaksoisidentiteetin haluttiinpa sitä tai ei. Hän oli tehnyt Evakkolasten päivän osanottajien iloksi uuden laulun, joka tavoitti osanottajien tunteet täysin.

Useimpien silmät kostuivat, kun Pitkänen lauloi oudon tutusta maasta, joka minuun vaikuttaa ja kuinka kuulun Karjalaan, vaikken ole nähnyt milloinkaan sielun kotiani.
Kantaesitystään Pitkänen säesti punamustalla kitaralla.

Anne Kuorsalo

_________________________________________

Evakkotupa on ainutlaatuinen kotimuseo



Evakkotupa Paraisilla kertoo yhden perheen evakkotarinan lisäksi koko Suomen sotavuosien ja sodan jälkeisen ajan historian. Ainutlaatuisen kotimuseon on avannut Liisa Ake-Helariutta talossa, johon hän tuli perheensä kanssa 1941.

"Ensimmäinen yö vietettiin vuokrahuoneen lattialla, koska mitään ei ollut", muistelee Koivistolla syntynyt Liisa elämisen alkua uudella kotiseudulla. Sopeutumisen haasteita lisäsi se, että vielä 1940-luvulla Parainen oli täysin ruotsinkielinen.

Ake-Helariutta osti entisen evakkokotinsa sopivasti kuin 75-vuotislahjakseen vuoden 2009 lopulla. Kotimuseo avautui yleisölle nopeasti heti keväällä 2010. Se on kerännyt paljon kävijöitä, jotka hämmästelevät, millaista Suomen historia on oikeastaan ollut.

Liisa on ollut Evakkolasten aktiivijäsen yhdistyksen perustamisesta lähtien. Lue lisää tästä


____________________________
Sivistystyötä tutkittu vähän


Historiallisesti tutkittu ja tilastoitu tieto vapaasta sivistystyöstä on varsin hajanaista, vaikka kansalais- ja työväenopistoissa opiskelee tänäkin päivänä yli 600 000 suomalaista. Tämä on yksi johtopäätöksistä Tarja Langin väitöskirjassa, joka on otsikoitu haastavasti "Myyttisestä sankarirehtorista opistoäidiksi ja manageriksi, Sukupuolen näkökulma kansalais- ja työväenopiston johtajuuteen."

Espoon työväenopiston rehtorina työskentelevä Lang on jäljittänyt tutkimuksessaan kansansivistyksen kadonneita naisia. Samalla hän on selvittänyt yleisemminkin koko kansansivistyksen historiaa, joka on sopeutunut nykyiseen uusliberalistiseen aikaan niin, että korostetaan yksilön mahdollisuuksia kehittää itseään vapaa-ajalla. Sivistyksen sijasta puhutaan oppimisesta ja viihtymisestä.

Evakkolapsille väitöksen kiinnostavuutta lisää se, että Tarja Lang ehti päivätyön ja tutkimushankkeen edistämisen ohella toimia kaksi vuottta 2006-8 Evakkolapset ry:n hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän on kirjoittanut vuonna 2005 ilmestyneessä kirjassa ?Evakkolapset? oman perheensä evakkovaiheista Lieksan Egyptinkorvessa. Tarja Langin isä, Aleksanteri Reittu oli syntynyt Suojärvellä. Lue lisää



Evakkolapset ry:n hallitus jatkaa
pienin muutoksin


Evakkolapset ry:n vuosikokouksessa lauantaina 12.3. Helsingissä
Karjala-talossa läsnä oli 20 jäsentä. Vilkkaita keskusteluja käytiin
mm. toimintasuunnitelmista ja uusien jäsenten hankkimisesta.
Alueellisia kuukausittaisia evakkolasten vertaiskeskusteluja
jatketaan. Valtakunnalliset evakkovaellustapahtuma ja evakkolasten
päivät järjestetään Mikkelissä alkusyksyllä ja uutuutena järjestetään
marraskuussa evakkolasten hengelliset päivät Lohjalla
Vivamo-opistossa. Tänä vuonna ryhdytään suunnittelemaan ja
valmistelemaan yhdistyksen kymmenvuotistapahtumia. Valtakunnallinen
Evakkolapset ry on perustettu lokakuussa 2002.

Evakkolapset ry:n puheenjohtaja Eini Hämäläinen Salosta valittiin
uudelleen toiseksi vuodeksi. Hallituksessa jatkavat myös Maija-Liisa
Jokisalo Nokialta, Liisa Koistinen Helsingistä, Lauri Kosonen
Lappeenrannasta, Anne Kuorsalo Helsingistä ja Osmo Mälkiä Kangasalta.
Eroa pyytäneen lappeenrantalaisen Riitta Salmisen tilalle uusina
hallitukseen valittin helsinkiläiset Eeva Härö ja Raimo Vanninen.
Uuden tilintarkastuslain mukaisiksi toiminnantarkastajiksi valittiin
varatilintarkastajina olleet Riitta-Sisko Tarkka ja Marja Ansio ja
varalle tähänastinen tilintarkastaja Teuvo Leinonen
.
___________________________________________________
Lappeenrannassa tapahtuu

Evakkolasten tunnemuistoja sota-ajoilta käsitellään
kuukausitapaamisissa Lappeenrannassa vapaaehtoiskeskus Kuutinkulmassa,Valtakatu 23, Lappeenranta. Tilaisuudet ovat joka kuukauden kolmantena keskiviikkoa kello 13, paitsi kesä-, heinä- ja elokuussa. Keskusteluja käydään osanottajien alustusten pohjalta, ja uusi keskustelun aihe sovitaan yleensä edellisessä keskustelutilaisuudessa. Tilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet, ikään ja jäsenyyteen katsomatta. Yhdyshenkilönä on Lauri Kosonen. (Yhteystiedot ks. Evakkolapset ry:n hallitus.)
_______________________________________________________

Tädin tarina toi palkinnon

Evakkolasten jäsen Lissu Kaivolehto palkittiin viime syksynä Vantaan sukututkimusseuran järjestämässä kirjoituskilpailussa oheisella tekstillä, joka kertoo hänen tätinsä elämästä. Tädin syntymästä tulee
21.3.2011 kuluneeksi 100 vuotta.

Kaivolehto on kirjoittanut omista vaiheistaan ja perheestään myös viime syksynä ilmestyneessä kirjassa Sodan haavoittama lapsuus. Lue tarina tästä
________________________________________________________

Vaellus välittyy aitona filmissä


Urjalan Evakkovaelluksen tunnelmat välittyvät aitoina vaelluksesta valmistuneessa uudessa videossa. Kari Simolan 50 minuuttia kestävä taltiointi dokumentoi vaelluksen kulun avajaisista päätöshartauteen.

Filmi alkaa, kun väkeä alkaa kokoontua Urjalan asemalle helteisenänä lauantai-aamuna 10. heinäkuuta 2010. Neljännelle valtakunnalliselle Evakkovaellukselle kerääntyvät ovat valmistuneet tapahtumaan monin tavoin huolella. Mukaan otetut tavara-arkut ja reput muistuttavat, miten evakkoon lähtijät joutuivat usein kantamaan sen vähän, mitä mukaan sai otettua.

Professori Laila Hirvisaaren koskettava avauspuhe on taltioitu kuten muukin avajaisen ohjelma. Aivan samoin mukana on vaelluksen päättänyt Urjalan sankarihadalla pidetty kenttähartaus, jossa puhui Jorma Susi. Väliin mahtuu kulkemista metsäisellä reitillä ja piipahdukset taukopaikoilla.

Niistä toinen oli Heimo Järveläisen pihapiirissä, josta on taltioitu myös työnäytökset puiden pilkkomisesta ja tervaamisesta. Suorastaan dramaattista tuntua syntyy tiukassa kulkulupien tarkastuksessa, kun lähialueelle on pudotettu desantti. Laskuvarjon jäänteet roikkuvat puussa vaeltajien kulkiessa ohi.

Vaellusvideon tunnus on lainattu professori Laila Hirivsaarelta: jokaisella evakolla on omat muistonsa. Heistä jokaisesta saisi oman tarinansa. Evakon kohtalo on jokaiselle erilainen, mutta aina yhtä satuttava ja järkyttävä.

Vaelluksesta tehtyä dvd:tä voi tilata Urjalan Karjalaisten sihteeriltä Maija Lintula puh. 040 569 82 65 tai puheenjohtajalta Eija Järviseltä puh. 040 841 77 27. Vaellustaltiointi maksaa 15 euroa. Lisäksi tulevat postikulut.
____________________________________________________

Millainen jälki jäi, kun laspsuus elettiin sodan varjossa? Tähän vastaa tänä syksynä ilmestynyt kirja ?Sodan haavoittama lapsuus?. Siinä evakkoon joutuneet, sotaorvoiksi jääneet, internoiduiksi päätyneet ja sotalapsiksi lähetetyt kertovat kokemastaan. Myös sodan jälkeen syntyneet kuvaavat, miten vuosien 1939-44 sodat vaikuttivat perheiden elämään vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Kirjassa on melkein neljäkymmentä kirjoittajaa. Lukijat ovat kiittäneet sitä vertaistuesta ja siitä, miten kirja auttaa ymmärtämään monia omankin elämän tapahtumia uudella tavalla.

Kirjan arvio Tampereen yliopiston Aikalainen -lehdessä
http://aikalainen.uta.fi/2010/09/30/sodan-tunnelukot-avautuvat/

Sodan jaloissa varttuneiden lasten traumat juurtuivat syvälle
Monelle suomalaislapselle sota tarkoitti vuosina 1939-1944
evakkotaipaleelle lähtöä tai joutumista pommitusten keskelle. Kodin
menetys, sotaorpous, sotalapseksi lähettäminen, partisaanien hyökkäyksen uhriksi joutuminen tai internoiduksi päätyminen oli tavallista. Sodan haavoittama lapsuus (Ajatus Kirjat) kertoo, millaiset jäljet sota jätti
lapsiin. Kirjoittajat ovat sekä sodan tai sen vaikutukset omakohtaisesti
kokeneita että asiantuntijoita. Kirjoittajiin kuuluvat muun muassa Terttu
Arajärvi, Pirkko Lahti ja Riitta Uosukainen.

Isäni kaatui sodassa 27-vuotiaana. Keskeneräiseen syrjäseudun kotitaloon, keittiöön ja huoneeseen, jäi asustamaan 27-vuotias äitini viiden lapsen kanssa. Ilmeisesti ainoa selviämisen tapa oli sijoittaa lapsia
muualle. Kolmivuotias siskoni lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin kaksi
kertaa. Minut vietiin kolmivuotiaana mummun, äitini äidin, hoiviin, ja
myöhemmin äitini nuoremman sisaren luo.Herättyäni äiti ja sisko
olivat lähteneet. Minut oli jätetty. Minulle ei kerrottu etukäteen
sanaakaan suunnitelmasta. Tunnen vieläkin hädän, joka valtasi minut. Itkin ja huusin äitiä ja yritin syvässä hangessa lähteä heidän peräänsä.
Orvokki Harjuvaara

Talvi- ja jatkosodan aikaan vuosina 19391944 pelko oli läsnä kaikkialla.
Lapset joutuivat kokemaan epävarmuutta, niukkuutta, nälkää ja menetyksiä.
Pulaa oli kaikesta. Kriisiapua ei ollut sen paremmin aikuisille kuin
lapsillekaan. Lapsia ei ollut aikaa kuulla ja kuunnella.
Kasvatuskysymyksiin ei ehditty syventyä. Seuraavan sukupolven
kasvattamista vanhemmuuteen ei osattu edes ajatella. Mallioppimisen myötä lapset sisäistivät ajan arvomaailman. Lasten oli sopeuduttava, opittava luopumaan ja olemaan valittamatta.

Sodan haavoittama lapsuus sisältää myös nykyisten maahanmuuttajien
kertomuksia, joissa on paljon yhtäläisyyksiä suomalaisten sota-ajan
sukupolvien muistojen kanssa.

Me emme tienneet, missä isä oli. Isä kirjoitti äidille: "Ota lapset ja
mene pois täältä Irakista. Jollette lähde, ne tulevat ja tappavat
teidät.. Kolme tai neljä kertaa vaihdoimme rekkaa. Sinne oli tehty
sellanen pieni kaappi. Salakuljettajat pistivät meidät sinne sisälle.
Siellä rekan sisällä oli huono olla niin ettei kukaan nähnyt meitä. Siel
kaapissa oli pimeetä ja ahdasta. Kolmeen päivään ei päästy ulos
kaapista. Meillä oli nälkä. Kerran tuotiin ruokaa. Roskapussi oli meillä
vessana. Mun pikkusiskoilla, jotka oli sillon 6- ja 3-vuotiaat, oli pakko
olla vaipat koko ajan, se oli vaikeeta.
Mahmoud, 12 (kirjoittanut Minna Lähteenmäki ja Marja Tiilikainen)

Anne Kuorsalo ja Iris Saloranta
Yhteiskuntatieteiden maisteri Anne Kuorsalo on vapaa toimittaja ja Iris
Saloranta taide- ja sosiaalikasvattaja. He ovat toimittaneet yhdessä
teokset Evakkotie (2006) ja Evakkolapset (2005). Kuorsalo on toiminut
kirjeenvaihtajana Moskovassa vuosina 1989-95 sekä ollut mukana
kirjoittamassa kirjoja Venäjästä. Saloranta on kertonut
taidenäyttelyissään lapsuuden sotakokemuksistaan sekä toiminut sodan
lasten taideterapeuttina.

____________________________________________________

Vertaisuus luo iloa

Vertaisuuden kokemus ja iloinen tunnelma yhdisti lähes viisikymmentä evakkolasta lauantaina 4.9. Jyväskylässä pidetyssä Evakkolasten päivän tapaamisessa.

Välittömyyttä ja liittymisen kokemusta lisäsi pääjohtaja Jorma Huuhtasen puheenvuoro, jonka aiheena oli lapsuus- ja nuoruusvuosien kuvaus pohjoiskarjalaisessa evakkomaailmassa.

Ortodoksisuus toimi yhdistävänä siteenä kovaa jälleenrakentamistyötä tehneessä evakkojen yhteisössä. Seurojen hartauden ja hengellisyyden tärkeys välittyi kuulijoille vieläkin. Talkoiden muistelu ja kertomukset yhteisten isompien koneiden siirtämisestä talosta toiseen palauttivat mieleen sodanjälkeisten vuosien tapahtumia läsnäolijoille.

Huuhtanen otti esiin myös sen, miten evakkovetoisuus näkyi myöhemmin osuuskauppojen, osuuskassojen ja järjestöjen toiminnassa samoin kuin muussakin yhteiskunnallisessa vastuunkannossa.

Psykoterapeutti, lastenpsykiatri Tuulikki Saaristo muistutti, miten tunteet voivat joko antaa energiaa tai kuluttaa sitä. Hän neuvoi avaamaan tunnekoukkuja ja tulemaan tutuksi oman tunnemaailmansa kanssa, sillä tunteet voivat siirtyä vanhemmilta lapsille. Saaristo kehotti myös antamaan anteeksi itselleen päivittäin. Lisätietoja www.tuulikkisaaristo.fi

Virikkeitä antaneiden alustusten ohella Evakkolapsien päivien antia täydensivät hyvä ruoka ja musiikkiesitykset.
______________________________________________________________

Viron muistot vertautuvat Suomeen


Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kokoama kirja "Kaiken takana oli pelko" tarjoaa
poikkeuksellisen kiinnostavia artikkeleita muistamisesta ja historian
vääristelystä. Samoista näkökulmista pitäisi analysoida myös Suomen
vaiheita.

Lue Anne Kuorsalon arviointi kirjasta kokonaan täältä _________________________________

Isät joivat sodan seurauksena

Miksi isä joi ja kotiin tultuaan kävi väkivaltaiseksi? Selityksenä on sota,
vastaa Irja Wendisch kirjassaan "Me sotilaiden lapset".

Lue Anne Kuorsalon arvio kirjasta kokonaan täältä
_____________________________________________________

"Muistoissa olen kotona"

Kodittomuus ei merkinnyt evakkolapsille vain fyysistä kodista luopumista vaan
osoittautui paljon syvällisemmäksi ihmisen sisimpään vaikuttavaksi
kokemukseksi. Lapsena saatu sotatrauma on säilynyt läpi elämän. Näin päättelee valtiotieteen kanditaatti Marja Marttila Helsingin yliopiston
yhteiskuntapolitiikan laitoksen sosiaaalipoltiikan pro gradu -tutkielmassaan,
jonka nimi on ?Muistoissa olen kotona?, suomalaisten evakkolasten matka
lapsuudenkodista kohti tuntematonta.
.

Lue tiivistelmä tutkimuksen tuloksista.

_________________________________________________

Sodan tunnevammat tuntuvat yhä


"Ruma sota, talvi- ja jatkosodan vaiettu historia".
Lue Anne Kuorsalon arviointi kokonaisuudessaan tästä
_______________________________________________
Juurien tutkiminen vei tohtoriksi

Tutkijat ovat välttäneet tarttumasta luovutettujen alueiden vaiheita ja
historiaa selvittäviin tutkimushankkeisiin. Aihepiiri on jätetty lähinnä
kotiseututyöstä kiinnostuneille. Vain harvat tästä joukosta ovat
tavoitelleet työlleen tieteellistä arvovaltaa. Pentti Kortelaisen Sallaa
käsittelevä väitöskirja kelpaa esimerkiksi, miten omien vaiheiden
selvittäminen kantaa tohtoriksi asti.

Samalla väitöskirja "Kadonneet kylät - elävät suvut" paikkaa muutenkin
aukkoja, sillä Sallan historiaa on pidetty esillä paljon vähemmän kuin
vaikkapa Karjalan ja Petsamon vaiheita.

Anne Kuorsalon kirja-arvio kokonaan täällä

_______________________________________________
Evakkolapset muistavat pommi-iskun kauhut

Elisenvaarassa tapahtui Suomen kaikkien aikojen tuhoisin siviilipommitus
20.6.1944. Vasta nyt sen vaiheet on koottu kirjaan, jonka ydintä ovat
pommituksen keskelle evakkomatkalla joutuneiden lasten kuvaukset
kauhukokemuksesta, jossa he menettivät useita perheenjäseniään.

Erkki Rahkolan ja Carl-Fredrik Geustin "Vaiettu Elisenvaaran pommitus,
Evakkohelvetti 20. kesäkuuta 1944" tiivistää jo kirjan nimeen perusasiat.
Teoksen oma historia on sekin osa suomalaista vaikenemista.
Lue täältä Anne Kuorsalon arviointi kirjasta
_____________________________________________________________
Sota tuntuu yhä tunne-elämässä

Monien sota-ajan lasten tunne-elämään jäi puutteita eivätkä sotavuosina lapsuuttaan eläneet pojat ole pystyneet kunnolla osoittamaan hellyyttä avioliitossa ja lapsilleen. Näin päättelee Erkki Kujala kirjassaan "Sodan pitkä varjo", joka kuvaa sota-ajan lasten elämää.

Tunne-elämän vaikeudet ovat Kujalan mukaan heijastuneet myös heikkona itsetuntona ja ihmissuhdevaikeuksina. Monissa perheissä isän sodassa saamien henkisten vammojen seuraukset ovat siirtyneet samankaltaisina ongelmina seuraaviin sukupolviin, tiivistyy karu johtopäätös.

Se perustuu Kujalan väitöskirjaan, Sodan pojat -sodanaikaisten pikkupoikien lapsuuskokemuksia isyyden näkökulmasta. Väitöskirja on hyväksytty Jyväskylän yliopistossa 2003. Tutkimuksen pohjalta muokattu "Sodan pitkä varjo" ilmestyi viime vuonna. Lue Anne Kursalon esittely kokonaan täältä
---------------------------------------------------------------
Artikkelit-sivulta löydät seuraavat jutut
Pelko
Vieraita katsotaan aina pitkään

Lue täältä: Miten selviytyä narsistisessa maail massa? Kristiina Mänttäri esitelmä evakkolasten hengellisessä päiväpiirissä 19.09.2007.
Vilkaise myös arkistosivua
........................................................................

Muistot talteen
Haastatteluja varten on nyt laadittu valmis lomake. Katso tarkemmin täältä.
________________________________________

12.1.2012 Urjamedia Yläpalkin vasen kuva Puolustusvoimat ja oikea kuva Tarja Iivonen