Evakkolasten tunnemuistot koottiin väitöskirjaan
Selviytyjäsankari, identiteetin etsijä, optimistinen toimija, trauman työstäjä, kohtalonsa hyväksyjä ja menetysten kantaja.
Nämä kuusi ryhmää löysi Eeva Riutamaa tutkiessaan evakkolasten kasvukokemusten tunnemuistoja ja hyvinvointia.
Riutamaan väitöskirja tarkastettiin perjantaina 2.9. Turun yliopistossa ja paikalla oli poikkeuksellisen paljon väkeä. Monet evakkolapset olivat tulleet kuulemaan tutkijan analyysia kokemuksistaan.
"Olen lukenut tarinoitanne, kuunnellut muisteluanne, olen viettänyt kertomustenne äärellä tunteja", totesi Riutamaa väitöksen alussa. Hän sai tutkimukseensa 631 vastausta ja lisäksi 11 evakkolasta haastateltiin henkilökohtaisesti.
Väitöskirja ei ole tieteellistä teoretisointia vaan selkokielinen tietokirja, joka sopii jokaisen luettavaksi.
Vastaväittäjä emeritaprofessori Sirkka Ahonen kiinnitti huomiota siihen oliko mahdollisesti ns. onnellisuusmuuri vaikuttanut evakkolasten vastauksiin. Hän epäili, että historian häviäjät eivät kyselyyn ole vastanneet vaan selviytymisestä voi piirtyä liiankin hyvä kuva.
Riutamaa totesi, että toisten tutkijoiden on hyvä jatkaa tästä teemasta.
Kun olen koonnut evakkolasten kokemuksista muistelmakirjoja vuodesta 2005 alkaen, jatkan ehdottamalla, että kannattaisi tehdä väitöskirja myös siitä, miksi evakkolapsista on tutkimuksessa kiinnostuttu vasta 2000-luvulla. Väitös kertoisi paljon suomalaisesta henkisestä ilmapiiristä.
Anne Kuorsalo
Lue Eeva Riutamaan väitöskirja Maan korvessa kulkevi, Evakkolasten kasvukokemusten tunnemuistot ja hyvinvointi.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/124778/AnnalesC424Riutamaa.pdf?sequence=2 |
Lauri Kosonen
johtaa
Evakkolapsia |
Uusi puheenjohtaja Lauri Kosonen luovutti kiitoskukat tehtävän jättäneelle Eini Hämäläiselle. Kuva Raimo Vanninen |
Lauri Kosonen valittiin Evakkolapset ry:n puheenjohtajaksi Paimiossa pidetyssä vuosikokouksessa. Aivan uudesta puheenjohtajasta ei kuitenkaan ole kysymys, sillä Kosonen toimi yhdistyksen puheenjohtajana jo vuosina 2007-10 ja on sen jälkeen ollut varapuheenjohtajana. Hän vetää myös Evakkolasten Lappeenrannassa kokoontuvaa piiriä.
Yhdistyksen hallitukseen valittiin uusina jäseninä Tarja Lang (Espoo) ja Juhani Lavén (Turku). Lang valittiin yhdistyksen varapuheenjohtajaksi hallituksen järjestäytymiskokouksessa. Vuodesta 2010 puheenjohtajana toiminut Eini Hämäläinen sai toivomansa vapaavuoden hallituksen jäsenyydestä.
 
Paimion aikuiskoulutuskeskuksessa pidettyyn seminaariin osallistui 40 ihmistä.Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi paimiolainen Armi Suomi (oik.) ja sihteerinä Lea Oksa Tampereelta. Kuvat Lauri Kosonen
Julkilausuma vaatii laupeutta
Vuosikokouksessa hyväksyttiin myös julkilausuma, jossa otetaan kantaa Eurooppaa koettelevaan pakolaisaaltoon. Sodan jaloista pakenemaan joutuneiden evakkolasten ja heidän jälkeläisten yhdistys vaatii julkilausumassaan laupeutta sotien keskelle. Julkilausuman tunnus on sama kuin Kansainvälisellä Punaisella Ristillä.
”Laupeutta sotien keskellä! Tuo Kansainvälisen Punaisen Ristin tunnuslause on yleispätevä ohje meille kaikille. Elämme Euroopassa laajamittaista murrosta, kun kotimaassaan hädässä olevat ihmiset etsivät muista maista turvaa ja elinmahdollisuutta. Tehkäämme heille niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän.
Evakkolapset ry:n vuosikokous Paimiossa 5.3.2016”
Seminaarin antia
Vuosikokouksen jälkeen pidetyssä seminaarissa puhuivat Lauri Kosonen, Johannekselaisen päätoimittaja Hannu rastas, Paimion Karjalaseuran sihteeri Armi Suomi ja Karjalaisen Nuorisoliiton toiminnanjohtaja Hilkka Toivonen-Alastalo. Lue raportti pdf-muodossa tästä
 
Johannekselainen-lehden päätoimittaja Hannu Rastas kertoi evakkolapsuuteen liittyvien kirjoitusten kasvamisesta pitäjälehtensä palstoilla.Karjalaisen Nuorisoliiton toiminnanjohtaja Hilkka Toivonen-Alastalo esitteli nuorisoliiton toimintaa ja tavoitteita. Kuvat Lauri Kosonen
.............................................................................................................
Nuori tyttö sodan keskellä
Tytön päiväkirja Tshetsheniasta on ilmeisesti ensimmäinen kirja, jossa pakolaisena Suomeen tullut kuvaa, millaista oli olla lapsena tai nuorena keskellä sotaa.
Polina Zherebtsova on syntynyt 1985 ja aloitti päiväkirjan pitämisen ensimmäinen Tshetshenian sodan alettua alkoi 1995. Se julkaistiin 2011, minkä jälkeen hän sai niin paljon uhkauksia, että pakeni maasta. Vuonna 2013 Zherebtsova sai poliittisen turvapaikan Suomesta.Lue tästä Anne Kuorsalon kirjaesittely
Evakkolasten toiminnalla on sielunhoidollinen merkitys
Kirj. ja kuvat Lauri Kosonen
Evakkolasten valtakunnallinen syysseminaari pidettiin jo neljännen kerran Muurlan Opistossa Salossa. Alun kuudettakymmentä osallistujaa viihtyi seminaarissa ja moni kiitteli jälleen ohjelman antia. Seminaarin aiheina olivat tällä kertaa evakkolasten kotiseutumatkat, tervehdys kesän 2015 evakkovaellukselta Porkkalasta ja tunnetun salolaisen radiohahmon, toimittaja Jaakko Salonojan kerronta evakkolapsuutensa vaiheista, kun hän muutti perheensä mukana Viipurista Pohjois-Karjalaan, Joensuuhun.
Jaakko Salonojan isä ja äiti olivat lähtöisin Salon Muurlasta, mutta perhe muutti Viipuriin kun isä sai tehtäväkseen perustaa sinne Valion meijerin. Talvisodan alettua tehtäväksi tuli siirtää meijeri Viipurista Joensuuhun. Salonojan värikästä kerrontaa kuunneltiin tarkasti, olihan yleisössä monia salolaisia, joille Muurlan seudut ovat tuttuja.
Keskustelu matkoista lapsuuden kotiseuduille sai virikettä kesän 2014 matkasta Petsamoon, Muurmanskiin ja Sallaan kootusta videosta. Lauri Kososen työstämässä, 11 minuutin mittaisessa esityksessä haastateltiin Petsamosta kuusivuotiaana evakkoon joutunutta Anna-Maija Ylioikaraista ja Sallan Alakurtista 11-vuotiaana evakkoon joutunutta yhdistyksen kunniajäsentä Pentti Kortelaista. – Pentti tuli seminaariin Rovaniemeltä, vaikka junayhteydet olivat pohjoisessa ratatöiden takia poikki ja matka oli siksi tavanomaista rasittavampi.
Muitakin kunniavieraita oli paikalla, nimittäin Pentti Kortelaisen ohella toinenkin evakkoudesta väitellyt tohtori, kivennapalaissyntyinen Anneli Ilonen sekä uudet kunniajäsenet Anni Talsi ja Kaisu Rokka Virolahdelta.
Tulevalle viidennelle matkalle mm. Vienan Kemiin ja Solovetskin luostarisaarelle 8.-12.6.2016 kutsui ja siitä kertoi yhdistyksen hallituksen jäsen Raimo Vanninen. Hän totesi näillä matkoilla olleen selkeä sielunhoidollinen merkitys.
Porkkalan evakkovaiheista ja viime elokuisesta evakkovaellustapahtumasta kertoivat Lena Selén ja Berndt Gottberg. He kuvailivat omakohtaisten kokemustensa pohjalta elämänläheisesti evakkoaikojen elämää uusilla asuinsijoilla, ja yleisö kuunteli heitä erityisen tarkasti, sillä näistä asioista ei ole juuri tietoa ollut. Monet kokivatkin oppineensa jälleen paljon uutta Suomen historiasta.
Kalevalamittainen, Kaisu Pato-Ojan kirjoittama kansanruno Pielisen balladi kuunneltiin hiiskumatta Eeva Härön lausumana ja Harry Mälkin pianomusiikin höystämänä.
Vuoden 2016 evakkovaellukselle 9.7.2016 Urjalaan kutsun esitti Eija Järvinen.
Aina sopivissa väleissä laulettiin yhdessä, ja iltapäivällä oli vielä arpajaiset, joihin oli saatu useita kirjapalkintoja. |
 |
 |
| Lena Selén ja Berndt Gottberg kertoivat Porkkalan evakkoajoista ja kesän 2015 vaellustapahtumasta. |
Eeva Härö ja Harry Mälkki. |
 |
 |
| Jaakko Salonoja kertoi lapsuudestaan Viipurissa ja Joensuussa. |
Anneli Ilonen ja Pentti Kortelainen väittelivät eläkepäivillään tohtoreiksi evakkoudesta. |
Sama tunnekokemus
Muurlan syysseminaarissa 14.11.2015 saatiin jälleen havaita, kuinka evakkoon joutuneilla on syvä yhteinen kokemus kodin ja kotiseudun menetyksestä. Siitä kertoi Porkkalan Parenteesin edustajien syvällinen kuvaus heidän evakkotiestään ja siitä, miten hyvin he sitten ymmärsivät samalle seudulle tulleita Karjalan evakkoja. Näin molemmat kotiseutunsa menettäneet saattoivat jakaa saman tunnekokemuksen, vaikka kielen ymmärtäminen oli joskus vaikeaa. Syntyi elinikäisiä lämpimiä ystävyyssuhteita sekä avioliittoja ja näin väärät ennakkoluulot hälvenivät.
Raimo Vanninen
 Lapin sodan vaiheet ja asukkaiden kohtelu
Viime sotiemme loppuvaiheisiin kuulunut, Neuvostoliiton vaatimuksesta saksalaisia sotilaita vastaan käyty Lapin sota vuosina 1944 - 45 on monille yhä melko tuntematon. Se aiheutti koko Lapin alueen asukkaiden mittavan evakuoinnin pääasiassa Pohjanmaalle sekä Ruotsiin. Se myös vaikutti varsin painokkaasti koko Suomen myöhempään ulkopolitiikkaan nykypäiviin asti.
Lapin sodan suomalais- ja saksalaissotilaiden sekä Lapin siviiliväestön vaiheista on nyt ilmestynyt historian tosiasioihin perustuva, monipuolinen ja sujuvasti kirjoitettu, yli 400-sivuinen kirja "Jätetyt kodit, tuhotut sillat. Lapin sodan monta historiaa". Otavan kustantaman kirjan ovat kirjoittaneet toimittaja, kirjailija Veikko Erkkilä ja filosofian tohtori, tietokirjailija ja kansainvälisen turvallisuuden asiantuntija Pekka Iivari. He ovat huolella paneutuneet sota-arkistoihin sekä myös henkilöhaastatteluista ja muista lähteistä keränneet tietoja kirjaa varten. Tuloksena on laaja ja seikkaperäinen kuvaus sota-ajasta sekä silloisten tapahtumien vaikutuksista aina nykypäiviin asti.
Lue Lauri Kososen esittely kirjasta täältä
Syysseminaari kutsuu Muurlaan
Kirjailija Imbi Paju kertoo virolaisten sotakokemuksien vaikutuksista tämänvuotisessa perinteisessä Evakkolasten syysseminaarissa, joka järjestetään lauantaina 14.11. Muurlan Opistolla Salossa yhteistyössä Someron Karjalaseuran kanssa.
Monipuolisessa ohjelmassa on lukuisia puheenvuoroja. Lauri Kosonen kertoo evakkolasten matkoista kotiseudulle, Lena Selén ja Berndt Gottberg tuovat terveiset tämän vuoden Evakkovaellukselta, joka järjestettiin Porkkalan tunnelmissa Siuntiossa.
Toimittaja Jaakko Salonoja muistelee ja kertoo omista evakkokokemuksistaan. Urjalan Karjalaseuran puheenjohtaja Eija Järvinen kutsuu omassa puheenvuorossa ensi vuoden Evakkovaellukselle, joka pidetään Urjalassa lauantaina 9.7.2016.
Ohjelmassa on myös musiikkia ja Eeva Härön runoesitys Pielisen balladi.
Osanottomaksu 20 euroa sisältää kaksi kahvia ja lounaan. Ilmoittautuminen 9.11. mennessä. Tilaisuus alkaa kello 9 ja päättyy kello 15 jälkeen. Tarkempi ohjelma tästä.
Ilmoittautuminen nella.nyqvist@muurlanopisto.fi tai 044 758 1506. Ajo-ohje opistolle www.muurlanopisto.fi/yhteystiedot
Seminaarin ohjelma tässä
Itsetunnon monet vaiheet
Joku aika sitten kysyin ystävättäreltäni, ” Mitä virkka mnuull ny sitt enä o, ko mnää ole eläkkell, ei oll perhett eikk lapsi eikk lapselapsi? ”
Ystävättäreni, eläkkeellä oleva tuomari on perheellinen ja hänellä on lapsia ja lapsenlapsia. Hän vastasi, että kaikilla ihmisillä on tehtävä loppuun asti, ystävät ja sukulaiset tarvitsevat sinua ja sinä itse, on sinun vuorosi nauttiakin elämästä. Totta on, joillekin asiakkailleni voin olla vieläkin hetken varaäiti, ystävät ja sukulaiset todella tarvitsevat. Vanhuusiälläkin on oma tehtävänsä ja mikä parasta, elämä tuntuu nyt parhaimmalta.
Lue psykologi ja psykotereupetti Pirjo Riitta Rintasen artikkeli kokonaan tästä pdf-tiedostona.
Uutta näkökulmaa evakoihin
Miten evakoiden asuttaminen ruotsinkielisille alueille oikein sujui? Asiasta on monenlaisia tulkintoja, mutta vähemmän tarkkaa tietoa. Sitä ovat nyt keränneet Lena Selén ja Berndt Gottberg kirjaan Muukalaisia omassa maassaan.
Kirjan on julkaissut Porkkalan Parenteesi ry, joka myös järjesti tämän vuoden Evakkovaelluksen Porkkalan evakuoinnin tunnelmissa. Kirja on kaksikielinen ja sitä täydentää lyhyt englanninkielinen tiivistelmä.
Lue tästä Anne Kuorsalon arvio kirjasta
On hyvä olla yhdessä omiensa kanssa
Evakkolasten yhdistyksen Karjalan matka suuntautui tänä vuonna Itä–Karjalaan, ensin Harluun, Sortavalaan sitten Suistamoon, Suojärvelle, Kollaalle, Näätäojalle, Äänislinnaan ja Kizhin saarelle, sieltä taas Äänislinnaan ja Ruskealaan.
Lue psykologi Pirjo Riitta Rintasen matkakuvaus kokonaan tästä linkistä.
Seisoimme kaikki evakkoäidin ympärillä
Mielen matka Evakkoäiti -patsaan paljastamisjuhlaan alkoi jo silloin, kun näin ilmoituksen tilaisuudesta.
Mielessäni mietin äitiä, joka lähti evakkomatkalle Ensosta niin nopeasti, että hernekeittokin jäi hellalle. Ensimmäisellä kerralla äiti lähti yksin odottaen sisartani, toisella kerralla sisareni oli jo nelivuotias.
Seisoimme kaikki siinä äidin ympärillä, sellainen oli tunnelma. Voisimme sanoa, äiti, tässä me nyt olemme lähelläsi. Patsas on lämmin, luonnollinen, toden tuntuinen, pieni tyttö äidin sylissä ja toinen, isompi poika helmoissa seisomassa äidin käsi olkapäällä. Patsas on yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt, siinä evakkoäiti lapsineen on pääosassa, ei taiteilijan erikoisuuden tavoittelu.
Lue koko psykologi Pirjo Riitta Rintasen kuvaus Evakkoäidille omistetun patsaan paljastusjuhlasta.
 
Evakkoäiti-muistomerkki. Evakkoäidin patsasta tutkailevat Evakkolapset ry:n kunniajäsenet Kaisu Rokka ja Anni Talsi, jotka toivat paljastusjuhlaan Evakkolapset ry:n kukkatervehdyksen.
Muisteltu ja kirjoitettu evakkomatka on nyt tutkittu
Luettuani evakkomatkakirjoituksia jo kohta kymmenen vuotta en edelleenkään kyllästy ihastelemaan sitä ilmaisun vivahteikkuutta, moninaisuutta ja koskettavuutta, jota tutkimusaineistoni ilmentää. Näin kirjoittaa Ulla Savolainen tuoreen väitöskirjansa esipuheessa.
Parempaa kiitosta evakkolapset tuskin voisivat saada, sillä Savolaisen on tutkinut juuri evakkolasten tekstejä ja selvityksestä syntynyt väitös on nimeltään ”Muisteltu ja kirjoitettu evakkomatka, Tutkimus evakkolapsuuden muistelukerronnan poetiikasta”. Lue Anne Kuorsalon arvio kokonaan tästä.
Eini Hämäläinen jatkaa Evakkolapset ry:n johdossa
Eini Hämäläinen Salosta jatkaa Evakkolapset ry:n puheenjohtajana. Hänet valittiin tehtävään yksimielisesti Jyväskylässä lauantaina 14.3. pidetyssä vuosikokouksessa.
Hallituksen varapuheenjohtajana jatkaa Lauri Kosonen Lappeenrannasta. Hallituksen kokoonpano pysyi muutenkin ennallaan. Siihen kuuluvat lisäksi Liisa Koistinen (Helsinki), Anne Kuorsalo (Helsinki), Lea Oksa (Tampere), Pirjo Riitta Rintanen (Helsinki) ja Raimo Vanninen (Helsinki). Hallituksen sihteeriksi kutsuttiin Riitta Suonpää Jyväskylästä.
Vuosikokous kutsui Evakkolapset ry:n kunniajäseniksi Kaisu Rokan ja Anni Talsin Virolahdelta. He olivat Virolahden Karjala-seuran avainhenkilöinä järjestämässä ensimmäistä Evakkovaellusta Virolahdella 2006. He ovat olleet keskeisesti mukana myös vuosina 2009 ja 2014 Virolahdella pidetyissä Evakkovaelluksissa. Kesän 2014 kahdeksas valtakunnallinen vaellustapahtuma oli vuoden 1944 evakkoon lähdölle omistettu muistovaellus. Lue kokousselostus tästä pdf-muodossa.
Uudet kunniajäsenet Anni Talsi ja Kaisu Rokka.
Kokous oli Viherlandiassa ja siellä kerrottiin kahdessa esityksessä kukista ja perinnekasveista. Alla ovat linkit, josta pääset katsomaan kuvia.
Kortelaisen esitys
Nostalgiakukat
**********************************************************************************
Lue juttu ja katso kuvat Evakkolasten kirkkopyhästä tästä.
**********************************************************************************
Evakkovaellus jalostaa muistot
Evakkovaelluksessa tärkeintä on tapahtuman kytkeytyminen osanottajien ja heidän yhteisöjensä identiteettiä rakentaviin peruskertomuksiin. Näin toteaa tutkija Maja Mikula, joka on kirjoittanut evakkovaelluksia analysoivan artikkelin tieteelliseen verkkolehteen Rethinking History, The Journal of Therory and Practice, suomennettuna, historiaa uudelleen ajateltuna, teoriaa ja käytäntöä.
Mikula työskentelee tällä hetkellä Nottingham Trent -yliopistossa Nottinghamissa Englannissa ja hän on osallistunut Someron Evakkovaellukselle 2012 ja Kangasalan vaellukselle 2013. Muista vaelluksista hän on saanut tietoa niistä tehdyistä tallenteista. Artikkelin nimi on Historical re-enactment: narrativity, affect and the sublime, historian elävöittäminen, kerronnallisuus, tunnetila ja ylevöitys.
Mikulan 21-sivuinen artikkeli esittelee ensin karjalaisten evakuoinnin vaiheet. Tutkijan mukaan historiaa eläväksi tekevät tapahtumat ovat yleistyneet ja tulleet suosituiksi. Hän kytkee tämän menneisyyttä uudella tavalla tarkkailevan suuntaukseen ylipäänsä muuttuneeseen asenteeseen perinteiseen historian tutkimukseen ja näkemykseen historiallisesta "totuudesta".
Historiaa elävöittävät tapahtumat Mikula jakaa kahteen ryhmään: toiset liittyvät harrastuksiin ja ovat vapaa-ajan viettotapoja, mutta osassa kysymys on menneisyyden tapahtuman kunnioittamisesta, jolloin edistetään kansalaisena olemiseen liittyviä arvoja ja käyttäytymistapoja Evakkovaellus kuuluu syvempiä tavoitteita ajavien tapahtumien joukkoon ja siinä yhdistetään traumaterapiaa, teatteriesitystä samoin kuin erilaisia rituaaleja.
Vastaavanlainen tapahtuma on Mikulan mukaan Kindertransportin, lasten kuljetuksen, elävöittäminen. Siinä noin 10 000 juutalaislasta kuljetettiin turvaan Englantiin ja vuonna 2009 tapahtumaa muistettiin neljän päivän junamatkalla Prahasta Lontooseen. Siihen osallistui 22 edelleen elossa ollutta matkan tehnyttä ja kaikkien mukana olleiden omaisia.
Mikula toteaa, miten niin evakoiden kuin näiden juutalaislasten kohdalla kyse on ollut kodin menetyksestä, matkasta kohti tuntematonta, saapumisesta päämäärään ja ensi kosketuksista uuteen ympäristöön.
Artikkelissa selostetaan lyhyesti sotien vaiheet ja mainitaan, kuinka evakoista vaiettiin julkisuudessa kylmän sodan aikana, mutta tarinoita kerrottiin perheissä ja yhteisöissä. Samalla Mikula toteaa, ettei evakon identiteettiä kuitenkaan voitu unohtaa vaan traumaattinen kokemus liittyi osaksi omaa identiteettiä. Evakkovaellusta havainnollistavat artikkeliin liitetyt kuvat.
Varsinaisessa analyysissa Mikula katsoo, että vaellus toimii useilla merkitystasoilla: se koskettaa henkilöä ja perhettä mutta samalla myös kansaa ja kansallista tasoa ja lisäksi sillä on vielä yleinen ja universaali ulottuvuus. Mikula mainitsee sisun ja solidaarisuuden osana karjalaisten kansallista eetosta.
Toisin kuin harrastuksellisissa tapahtumissa historiallinen todenmukaisuus ei ole vaelluksella Mikulan mielestä tärkeintä, vaikka sota-ajan vaatetus, maisema, muistoesineet ja eläimet luovatkin autenttista tunnelmaa. Ne virittävät kokemusta, joka vastaa todellisuudessa koettua ja oleellista on juuri se, miten vaelluksilla voidaan eläytyä perheen ja suvun tasolla identiteetille tärkeisiin evakkomatkojen kokemuksiin.
Esimerkkinä Mikula mainitsee nuoren naisen, joka Somerolla käveli paljain jaloin vaellusreitin vauvaansa kantaen. Samalla tulivat eläväksi lukuisat evakkomatkoista kerrotut tarinat. Lisäksi kävelijä koki fyysistä rasitusta ellei suorastaan tuskaa. Johtopäätöksissä Mikula katsoo, että Evakkovaelluksella karjalaisten kokemukset ovat yleinen pohja, jolle osanottajien tapahtumassa saama ja siinä mukana olevien eri tekijöiden virittämä kokemus heijastuu. Kun perusjuoni koetaan yhdessä ja fyysisesti joukossa, joka muovautuu yhteisöksi, se tuottaa muistoista jalostavan kokemuksen.
Tämä haastaa perinteiset historiaan liittyvät käsitteet objektiivisuudesta ja etäisyydestä samoin kuin historian kirjoituksen erityisestä tuottajasta. Vaelluksella osanottajat saavat kosketuksen toisiinsa ja siitä syntyy pohja yhteiselle identiteetin rakentamiselle. Mikula vertaa siihen, kuinka romaanit tarjosivat 1800-luvulla keinon esittää modernia kuvitteellista yhteiskuntaa. Hänestä evakkovaelluksen suosio ja menestys kertoo siitä, että historiallisen tapahtuman uudelleen rakentaminen voi hoitaa vastaavan esittävän funktion jälkimoderneille yhteiskunnille, joita ovat traumatisoineet evakkous ja nopea sosiaalinen muutos.
Anne Kuorsalo
***********************************************************************
Näin Sveitsissä kerrottiin jatkosodasta
Miltä sotaan joutunut ja siitä selvinnyt Suomi näytti ulkopuolisin silmin 1940-luvulla? Siihen on tarjolla kiinnostava vastaus professori Seikko Eskolan kirjassa, Demokratia diktaattorien varjossa, Suomen vaikea 1940-luku eurooppalaisin silmin.
Historiakirjojen lisäksi evakkolapset tuntevat sodan omista kokemuksistaan ja perheen sekä suvun kertomuksista. Nyt tätä näkökulmaa voi täydentää lukemalla, millaisen kuvan tapahtumista välitti yksi maailman parhaita lehtiä, Sveitsissä ilmestyvä saksankielinen Neue Zürcher Zeitung. Lehden Suomen kirjeenvaihtajana toimi sotavuosina tohtori Max Mehlem, jonka vaimo oli suomenruotsalainen. Lue Anne Kuorsalon tuore arvio kirjasta tästä.
_____________________________________________________________
Evakkolasten kokemukset tarpeen tuntea ja muistaa
Yli satatuhatta suomalaista lasta joutui evakkotielle 75 vuotta sitten Talvisodan alkaessa 30.11. 1939. Vieläkään ei evakkolasten tarkkaa määrää tiedetä, mutta pelkästään Karjalan evakkolapsia arvellaan olleen tuolloin noin 125 000.
Meitä oli kuusi lasta, joista nuorinta äiti kantoi sylissään ja lähdimme pimeään pakkasyöhön joulukuun alussa Äyräpään Pölläkkälästä. Matkaa lossille oli kävellen kolme, neljä kilometriä ja vihollisen lentokoneiden pelossa matka piti tehdä yöllä. Näin muistelee lähtöä vuona 1939 jo edesmeenyt Eero Paavilainen kirjassa Evakkolapset.
Olisiko vihdoin aika antaa evakkolapsille ääni myös koulujen historian opetuksesssa, jossa sodan siviileille aiheuttamat aineelliset ja henkiset vahingot nykyisin ohitetaan jokseenkin kokonaan.
Seuraavat lainaukset kertovat karusti tästä unohduksesta:
Karjalaiset saatiin asutettua vuoteen 1948 mennessä. He raivasivat uusia pientiloja. Ratkaisu paikkasi aluemenetysten jättämiä aukkoja Suomen viljantuotannossa.
Lainaus on kirjasta ABI historia, mutta siinä ei edes mainita Petsamon eikä Sallan evakoita. Eikö heitä ole olemassakaan Suomen historiassa? Onko se heidän mitätöintiään ja vähättelyään vai pelkästään kirjan tekijöiden tietämättömyyttä?
Ihmisen tiet, Suomen historian käännekohtia kuittaa evakot oikeastaan pelkällä asutustoiminnalla. Lisäksi todetaan, miten toimintaa pidettiin alkuaan suurena menestyksenä mutta pian pulmaksi alettiin nähdä tilojen pienuus. Varsinainen ydinlause evakoista on kuitenkin kirjan toteamus, miten siirtolaisten asutus oli raskaampi rasite kuin sotakorvaukset.
Mitä evakoiden ja heidän jälkeläistensä pitäisi ajatella tästä arviosta? Kotiseutunsa menettäneiden suomalaisten asutus oli raskaampi rasite kuin sotakorvaukset? Olisiko evakot kirjoittajien mielestä pitänyt jättää oman onnensa nojaan tai peräti Neuvostoliiton armoille vai pitäisikö tulkita historiaa niin, että asuttamalla evakot luotiin pohjaa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen, kun ketään ei jätetty yksin vaan kannettiin yhteisesti vastuuta kotiseutunsa menettäneistä.
Muutosten Maailma 4, Suomen historian käännekohtia toteaa, miten yhteensä liki 420 000 siirtoväkeen kuuluvalle oli löydettävä uusi koti. Toisessa yhteydessä mainitaan, miten sodasta toipuvan maan taloutta rasitti myös siirtoväen asuttaminen. Mitä tuumivat evakot ja heidän jälkeläisenä tästä johtopäätöksestä? Me olimme rasite maalle, emme voimavara sen jälleenrakentamisessa.
Kun koulujen historia ei kerro suomalaisten siviilien kokemasta sodasta, ei olekaan ihme, etteivät suomalaiset nuoret tiedä edes evakon ja pakolaisen eroa. Jos evakot leimataan pakolaisiksi kuten yhä yleisemmin tapahtuu, vääristyy käsitys Suomen historiasta. Evakot kokivat toki sen, mitä tänä päivänä pakolaiset, ja joutuivat lähtemään sodan takia kotiseuduiltaan, mutta Suomessa evakot pakenivat maan sisällä. Lisäksi lähes 420 000 hengen suuruisen joukon asuttaminen hoidettiin poikkeuksellisella tavalla. Siitä pitäisi olla ylpeitä eikä vaieta tapahtuneesta tai leimata sitä rasitteeksi.
Evakkolapset ry. haluaa Talvisodan alkamisen 75-vuotismuistopäivänä kiinnittää huomiota evakkolasten unohdettuun kohtaloon. Evakkolapset myös kiittävät Suomen päättäjiä maailmanhistoriallisesti ainutkertaisesta teosta, kun sodan seurauksena evakkoon joutuneet ihmiset asutettiin kaikki oman maan alueelle.
Lisätietoja Eini Hämäläinen, Evakkolapset ry:n puheenjohtaja, puh. 040 520 01 16 tai eini.hamalainen@seutuposti.fi ja Lauri Kosonen Evakkolapset ry:n varapuheenjohtaja ja sihteeri, puh. 0400 259 005 tai lauri.kosonen@iki.fi
|
Suomen evakkojen koko kuva
Harvinaisen laaja katsaus Suomen sota-ajan evakoista kuultiin Muurlan Opistossa 15.11.2014 pidetyssä seminaarissa. Tarkasteltavina olivat erityisesti Petsamon, Sallan ja Kuusamon evakot sekä Lapin sodan tieltä evakuoitu Lapin väestö. Sen jälkeen kuultiin yksityiskohtaisia kokemuksia, tietoja ja tunnelmia Porkkalan miehitys- ja evakkotapahtumista. Antoisan seminaaripäivän lopuksi käsiteltiin vielä ajatuksia Karjalan ja muidenkin evakkoasioiden unohtumis- ja hämärtymisuhasta. Paikalla olleet 70 –80 ihmistä tunsivat saaneensa valtavan tietopaketin, paljon sellaistakin mitä eivät olleet ennen tienneet. Seminaarin järjestivät Muurlan Opisto ja Evakkolapset ry. yhdessä Halikon Karjalaisten ja Uusikirkko-säätiön kanssa.
Syksyn 2014 evakkoseminaarin avannut Evakkolapset ry:n varapuheenjohtaja Lauri Kosonen kertoi valokuvien myötä Evakkolasten kesän 2014 bussimatkasta Petsamoon, Muurmanskiin, Kuolaan ja Sallaan.
 |
Turussa perustettu ryhmä Koiviston Mummukat kevensi seminaarin ohjelmaa hauskoilla lauluillaan. |
Lapin evakot
Päivän pääesitelmän Petsamosta, Sallasta ja Kuusamosta sekä Lapin sodasta piti Evakkolapset ry:n kunniajäsen, yhteiskuntatieteiden tohtori Pentti Kortelainen, joka on syntyisin Sallan Alakurtin kylästä.
Norjan ja Venäjän yhteishallintoalueena pitkään ollut Petsamo liitettiin Suomeen Tarton rauhansopimuksessa 14.10.1920. Alue ulottui Korvatunturista Kalastajasaarentoon. Taustana olivat Suomen Lapin perinnäiset kalastusoikeudet Jäämerenrannalla ja suomalaisten siirtolaisuus alueelle 1800-luvun lopulla. Talvisodassa Petsamossakin taisteltiin ja väestöä evakuoitiin Inariin ja Tervolaan. Talvisodan jälkeen Suomi sai pitää Petsamon, ja evakkoon joutuneista pääosa palasi kotiseuduilleen. Jatkosodan alussa saksalainen Norjan armeija hyökkäsi Petsamosta kohti Muurmanskia, mutta siviilihallinto pysyi suomalaisilla.
 |
Sallan-evakko, yhteiskuntatieteiden tohtori Pentti Kortelainen muisteli 11-vuotiaana aloittamaansa evakkomatkaa, joka henkisesti jatkuu yhä. |
Syyskuussa 1944 Suomi solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa ja Petsamon noin 5500 asukasta joutui uudestaan lähtemään evakkoon, pääosin Kalajoelle, sekä muutamiin muihin Pohjanmaan pitäjiin. Petsamon ainoalta alkuperäiskansalta, kolttasaamelaisilta jäivät kalavedet ja porokarja, ja heidät asutettiin karuille seuduille Näätämöön, Nellimiin ja Sevettijärvelle.
Sallan paikalla on ollut aikaisemmin Kuolajärven lapinkylä. Ensimmäiset uudisasukkaan tulivat sinne 1700-luvun alussa. Ennen viime sotia väkeä oli 8 300 henkeä. een 3.800 henkeen. |
Sotien jälkeen Suomen tynkä-Sallan väkiluku kasvoi voimakkaan maatalouden sekä raivaus- ja asutustoiminnan myötä 11.000 henkeen vuonna 1966, jonka jälkeen työttömyyden ja maastamuuton - huomattavan paljon Ruotsiin - myötä se on laskenut nykyiseen 3.800 henkeen.
Talvisodan alta Sallan väki evakuoitiin 30.11.1939 alkaen pääosin Tornionjokilaaksoon. Talvisodan jälkeisenä rauhan aikana väki sai palata kirkonkylään, mutta ei muihin kyliin. Jatkosodan alkaessa tuli uusi evakkovaihe heinä-elokuussa 1944. Sallan koko väestö ja Kuusamon itäosien asukkaat evakuoitiin 2.9.1944 alkaen, etupäässä Tornionjokivarren Karunkiin. Sallalaisia evakkoja oli yhteensä 8.800.
Neuvostoliiton vaatimuksesta aloitetun, saksalaissotilaisiin kohdistuneen Lapin sodan tieltä evakuoitiin 5.9.1944 alkaen kaikki Lapin läänin 111.000 asukasta, mm. neuvostopartisaanien hyökkäysten takia. Siirtojen pääsuuntana oli Pohjanmaa ja Ruotsi. Tornion seudullekin edennyt Lapin sota aiheutti kaikkiaan 168.000 ihmisen lähdön evakkotielle. Niinpä sallalaisiakin siirrettiin eri puolille Suomea, pääasiassa Kälviälle, Kaustisille, Ala-Veteliin ja Halsualle. Sallan seurakunta siirrettiin virallisesti Kälviälle.
Lue koko Pentti Kortelaisen esitelmä tästä
Porkkalan evakot
Porkkalan alue jouduttiin antamaan v. 1944 välirauhassa Neuvostoliitolle 50 vuodeksi ns. vuokra-alueeksi. Alueen väestö, 7.252 ihmistä, ja kotielimet määrättiin evakuoitaviksi kymmenessä päivässä, eli 29.9.1944 mennessä. Alue oli yhteensä tuhat neliökilometriä, josta merialuetta oli yli puolet. Porkkalanniemen ja Upinniemen lisäksi alueeseen kuului valtaosa Degerbyn kunnasta ja osia Kirkkonummen, Siuntion, Inkoon kunnasta ja Espoosta.
Porkkalan alue palautettiin Suomelle jo tammikuussa 1956, kun vajaa neljännes alkuperäisestä 50 vuoden vuokra-ajasta oli kulunut. Poliittisten suhdanteiden ohella yhtenä palautuksen syynä on pidetty sotakaluston nopeaa kehitystä, jolloin Porkkalan merkitys Neuvostoliitolle oli vähentynyt.
Porkkalasta evakuoidut saivat palata takaisin, ja palautettuaan valtiolta saamansa korvaukset he saivat jälleen omistusoikeuden rakennuksiinsa ja maihinsa. Rakennuksista osa oli huonossa kunnossa, kun yhteensä 30.000 neuvostokansalaista oli käyttänyt niitä.
Seminaarissa Porkkalan ja muiden mainittujen alueiden tapahtumista kertoivat havainnollisesti oppaat Berndt Gottberg ja Lena Selén. Jälkimmäinen kertoi lapsuudestaan, kuinka hänen kotinsa siirrettiin kaksi kertaa uuteen paikkaan; muutamien kilometrien verran kerrallaan.
Kolmas puhuja, Siuntion entinen kunnanjohtaja Henrik Sandström kertoi sitten Siuntion alueiden, Suitian kartanon ja Sjundbyn linnan historiasta. Hän sanoi, että kesällä 2015 järjestettävä Evakkovaellus tapahtuu noilla seuduilla, Porkkalan evakoiden muistelun merkeissä.
 |
Berndt Gottberg ja Lena Selén, kuvassa oikealla,kertoivat Porkkalan luovutuksesta ja evakkojen kohtaloista.
Kyösti Toivonen kannusti puhumaan entisistä kotiseuduista ja evakkojen juurista. |
 |
Evakkohistoria ei saa unohtua
Karjalaisjuurinen historian tuntija ja matkaopas Kyösti Toivonen puhui otsikolla ”Evakkous meissä”. Hän on huolissaan entisten kotiseutujen ja evakkotapahtumien hämärtymisestä kansalaisten tietoisuudessa. Evakkouden kokeneet varmasti muistavat nuo elämäänsä järkyttäneet tapahtumat, mutta muistavatko nyt nuoruuttaan ja varhaisaikuisuuttaan elävät niitä. Maamme kouluissa sotien jälkeen 50- ja 60-luvulla historian opetus lopetettiin ensimmäiseen maailmansotaan. Niinpä yliopisto-opiskelijat saattoivat vasta aikuisiksi vartuttuaan ja osakuntaelämään liityttyään tiedostaa oman evakkotaustansa. Toivosen omat luokkatoverit Imatralta totesivat vasta luokkakokouksessaan 30 vuotta myöhemmin, että suurin osa heistä oli evakkoja. Asia ei ollut kouluaikana tullut esiin.
Vaikeneminen on jossain määrin vaikuttanut koko kansaan, niin että esimerkiksi eräät Länsi-Suomessa ammatikseen matkaoppaina toimivat eivät miellä Viipurin kuuluneen Suomen keskiaikaisiin kaupunkeihin. - Viipurihan kuuluu Venäjään, he toteavat.
Kyösti Toivonen huomautti lopuksi, että oman historiamme ja juuriemme tunteminen ja niiden esillä pitäminen on meidän omissa käsissämme.
Teksti ja kuvat: Lauri Kosonen |
|
